Lapsuudenkodissani
oli kaksi koiraa, Beagle Riku ja sekaroituinen Roope, mutta olin heille niin voimakkaasti allerginen, että haaveet omasta koirastani heitin
romukoppaan. Allergiasta huolimatta ajatus omasta koirasta on "kytenyt" takaraivossani todella isona
haaveena -"jospa sitten joskus minullekkin"...
Villakoiriin ihastuin vuonna 2009, jolloin minulla oli ensimmäinen kontakti kyseiseen rotuun. Tutustuin silloin valkoiseen kääpiövillakoiraan Sohviin ystäväni kautta ja pikkuhiljaa sisälläni heräsi toivo omasta villakoirasta. Ystäväni villakoiraa rapsutellessa huomasin, ettei villakoirasta tulekkaan
minulle allergiaoireita.
Oma villakoira haaveissa kiertelimme mieheni kanssa villakoirakenneleissä
ja lopulta meille muutti joulukuussa 2011 pieni valkoinen kääpiötyttö Helmi, Elpianko's Still Loving You. Vajaan vuoden päästä tuosta hetkestä meille muutti
kodinvaihtajana pieni valkoinen toy-tyttö Wilma, Elpianko's Samba Ann. Ja ei kaksi ilman kolmatta, sillä musta toy-tyttö Lilla, Nummenpään Dress Your Baby, muutti meille huhtikuussa
2013.
"Villakoiraviirus on niin vakava ja tarttuva tauti, että kun sille antaa pikkusormen se vie koko käden! " Tästä alkoi meidän matka kasvattajaksi...
Kertunhovin pentulaatikossa on kasvanut jo useita pentueita ja uusia pentueita suunnitellaan. Pentueet tehdään aina harkitusti vanhemmista, joista haluan itselleni jatkoa.
Meillä ei ole ns. kenneltiloja, vaan koirat elävät meidän arjessa perheenjäseninä. Koirien kanssa lenkkeilemme ja ulkoilemme
paljon, sekä näyttelykehiä kierrämme jonkin verran.
Kävin mieheni kanssa kasvattajakurssin 2013 ja oma kennelnimi myönnettiin helmikuussa 2014.
Olen Suomen kennelliiton, Suomen Villakoirakerhon sekä Suomen koirankasvattaja SUKOKAn jäsen.
Olen onnellinen näistä ihanista pienistä villoistani, "uudesta elämästäni" ja kaikista uusista ystävistäni, joita olen saanut tämän harrastuksen myötä.
Toivon Sinulle ihania hetkiä sivuillani, sekä blogissa että täällä kotisivuilla.
-Minna-
